And where we go is where I wanna be.

Nyt näyttää siltä että toi Noora ei oo saanu aikaseks kirjotettua tänne, eikä mullakaan oikein aikaa oo löytynyt. Mutta tässä sitä kuitenki ollaan pitkästä aikaa:)

Enhän mä nyt muuten tänne mitään kirjotteleen ois välttämättä tullut,
mutta ajattelin että pakko joskus tääkin aikaseks saada.

Hömhöm mistäköhän kertoisin
Hiihtoloma meni tosi nopeesti, chillhousessa ja muualla. Hiihtoloman jälkeen asiat alkokin sitten muuttuun vähän enempi kun yleensä. Mutta mä oon onnellinen ja elän hetkessä, vaikka tottakai sitä kesää tässä ootteelen aika innokkaasti!
Mulla on jo kesäks suunnitelmiakin vähän jotka toivon mukaan onnistuu:)
En vaan jaksais odottaa että tosta lumesta pääsis eroon! Mutta sitä tuntuu välillä tulevan vaa lisää ja lisää.. Oon liian kärsimätön tämmöseen touhuun :(

Olin myös yhessä vaiheessa aika paljon ajelemassa, ympäri Tamperetta ja Pälkäneelläkin tuli käytyä ja Ylöjärven suunnalla myös:) Nyt oon sitten vähän rauhottunu sen ajelemisen kanssa, ihan hyvä vaan etten joka yö oo jossain hihhuloimassa. Oli meinaa vähän vaikee herätä kouluun aina välillä. Ei sillä että mun koulun käynti ois jotenkin parantunu sen jälkeen kun oon alkanu tuleen vähän aikasemmin kotiin, ei tästä tunnu tulevan siltikään mitään kun nytkin istun kotona.. :d
Kai sitä täytyy ryhdistäytyy vähän kun ei tätä koulua enää kauaa jäljellä oo ennen kesälomaa. Toivon mukaan vaan nyt pääsisin ykköseltä läpi!

Mun pikkuveljeni joutu nyt pari päivää sitten lähteen perhekotiin, Kotaharjuun. Se on jossain siel Kangasalan suunnalla. Tottakai se veti pienet raivarit ja lähtö oli tosi vaikeeta, mutta lopulta se lähti ihan ilman että joku ois retuuttanu sen autoon tai muuta. Vietiin äiten kanssa sen kamoi sinne perässä ja nähtiin samalla sitä paikkaa vähäsen. (Äite siel oli jo ennenki käyny)
Ei se mikään lukaali oo, mutta ihan kivan näkönen rakennus. Mä vaan nyt toivon, että mun veli viihtyy sielä. Ekana päivänä se ei ollu kuulemma lähteny huoneestaan ollenkaan, mutta nyt eilen se oli saanu jo jonkun kaverin jne. :) Eli kyllä se siellä pärjää ja näänhän mä sitä melkein aina kun jaksan lähtee äiten mukaan sinne. Ja toki niitä kotilomiaki on välillä.

Ei mulla oikein muuta kerrottavaa oo, tai no on mutta en jaksa kirjotella ihan hirveesti.

Pää pointti koko postauksessa oli päivittely ja se, että oon oikeestaan onnellinen nykyään
vaikka kaikenlaisia pikku ongelmia onkin!
Varmasti niitä ongelmia tulee vielä enemmän tai vähemmän, mutta mä aijon selvitä niistä niinkun kaikesta muustakin!

"All I want now is to be with you
Cause you know I've been everywhere else 
I'll be by your side, when all hope has died
I will still be around, I'm still on your side
When everything's wrong, I will still be around
By your side"

Kirjottelen tännekin taas kun kerkee, ja parisen päivää sitten kirjotinki
jo omaan blogiini parin viikon tauon jälkeen.
Sen voi käydä lukaseen tosta linkistä: http://katariina-wwwrollercoastercom.blogspot.fi/


"You are the strength that keeps me walking
You are the hope that keeps me trusting
You're all i want, you're all i need
You're everything
Would you tell me how could it be any better than this"

Eilen oli viimiset bilispelit ennen finaalipelejä ja mun pelit meni tosi hyvin!
Finaalipelit ois sitten 7.4, sen jälkeen saa nähdä loppuuko mun
biljardinpeluut kokonaan vai jatkanko ens kaudella.
Tänään ois luvassa vaan jotain perus meininkiä duossa tai Iidalla jos sinne asti jaksan kävellä poikkeen:) Sen näkee sitte myöhemmin mihin tie vie.

Ei mulla muuta.
Sara kiittää ja kuittaa pitkästä aikaa!
Bye:)

-Sara

Sometimes all you have to say is "Fuck it" and just live.

"vaikeaa selittää ja ymmärtää

miten toisesta aina jälki jää
mene vaan, mene vaan"

heimoi c:
tässä nyt on ollu vähän tämmöstä taukoo mun kirjottelussani, siitä pahoittelut.
oon ollut sunnuntaista asti kipeenä kotona, tänään sitten sain perseeni vihdoin hilattua uloskin.
mulla on nyt jääny sitten pari koetta väliin tän sairastelun takia, eikä oo hirveen hyvä fiilis sen suhteen. joudun muutenkin jo meneen hiihtolomalla kouluun tekeen matikan projektityötä ja matikankoetta, fysiikan projektityö on tekemättä ja pitäis käydä koulun kirjastossa uusiin fysiikankirjan laina.
eli koulu ei mee oikein putkeen, ja todennäkösesti en oo huomennakaan menossa sillä mua ei vois vähempääkään kiinnostaa. joo tiedän "ajattele tulevaisuuttas" yms. mua ei nyt vaan sattumoisin huvita koska on ollut sen verran paska ilta, tietyistä syistä.
onneks Ira ja Noora sai mut piristyyn ees vähän. sitä mä todellaki tarvitsin.

oon odottanut tätä viikonloppua viime perjantaista asti semmosella innolla että ei mitään rajaa.
ja nyt jos kaikki kaatuuki vaa niskaa eikä onnistu niin oon hyvin pettyny. ehkäpä ei ois taaskaa pitäny odottaa näi paljoo.
no mutta tehty mikä tehty.
tossa alhaalla sitten biisiä minkä kirjotin joskus viime joulukuussa eli kaks kuukautta sitten. löysin gallerian blogista ja se aikalailla sopii tähän nykytilanteeseenkin.

ensinäkemällä sait mun sydämen jo sykkiin
lensin maailman ympäri ku mut ois laitettu tykkiin
yritin ensin unohtaa, mut halusin vaan pitää kii
asiaa kai paransi et en nähnyt sua viikkoihin
mut sit sä palasit ja sua alko näkyyn enemmän
mitä vähemmän sua näin, unohdin paljon enemmän
mutta susta tuli osa meidän porukkaa, paskaa tuurii
ja teki mieli usein soittaa mut et ois vastannu luuriis
kumminkaan, mä vaan odotin et teet aloitteen
ja siinä samassa löysin itselleni tavoitteen
saada sut ymmärtämään että mä oon tässä
oon tässä nyt enkä toises elämässä
sä tajusit sen aikanaan ja teit jo oman valintas
mitä mä oon valittaan, sun elämä, sun tarinas
mutta miks valehtelit mulle? en tajuu sitä vieläkään
edessä on niin pimeetä ettei näy ees tietäkään
hienoo et oot onnellinen, mut haluisin olla sitä kanssa
enkä kenen tahansa kaa vaan ainoostaan sun kanssas
tää on vaikeeta, vaikeeta sanoo et ymmärtäisin sua
kyllähän mä jotenkin, niin se menee ettet vaan huoli mua
en voi sille mitään etten ole sulle tarpeeksi
enkä siitä voi pyytää sulta koskaan anteeksi
oon vaan kyllästyny rustaan paperille tunteista
koska ei se auta mitään, sä oot suurin mun murheista
mä myöhästyin junasta, juutuin asemalle kaipuun
enkä voi muuta kun tähän kohtaloon taipuu

siivosin viime yönä huoneeni ja siihen meni tosiaankin melkein kolme tuntia! oli meinaan semmonen kaatopaikka että siinä meni hetki saada tää huone kuntoon, mutta nyt on huone siisti ja toivon mukaan pysyykin semmosena kauemmin kun pari päivää:)
siinä viime yönä siivoillessani, löysin kaiken maailman vanhoja lappusia ja muita. tuli niistä mieleen tosi paljon kaikkia muistoja ja ikävä joitain asioita menneisyydestä. ehkä hauskinta lukemista oli mun, Emman, Julian ja Roosan lappuset mitä tunneilla oltiin joskus ylä-asteella kirjoteltu.
vaikka ne olikin vaan jotain lappuja missä on jauhettu kaikkee aikalailla turhaa, en siltikään voinu heittää niitä pois.

nyt parina viime päivänä ku oon ollu kotona kipeenä, Tommi ja Vili on tullu morjestaan mua ja pitään seuraa. tänään ilmesty aamulla tuo Emmakin meille ennenkun Tommi ja Vili kerkes tuleen:) oli tosi kiva että ne oli täällä. katottiin pari leffaa, kuunneltiin musiikkia, juoruttiin ja sen semmosta. mun ei alunperin pitäny tänään mennä ees ulos vielä, mutta lopulta päätin että meen.
huomenna en oikee tiedä meenkö. ei ois fiilistä sinänsä, mutta toisaalta taas oiskin.
sen näkee sitte huomenna.

nyt mä koitan keksii jotain kehittävää tekemistä.
vähän tuntuu siltä että biisiä tulee kun sanoja pyörii päässä sen verran.
perjantaita odotellessa!

-Sara

If I die, don't cry, look at the sky and say goodbye!

Sain just oman blogini postauksen valmiiks ja sinne pääsee tästä:
http://thisismeandmylifeblog.blogspot.fi/  <--käykää kurkkaas (:

Mut nii vaikka mulla ei ookkaan mitään tiettyä asiaa tms. mistä tänne nyt sit kirjottaisin niin tulin purkaan tylsyyttä.

En ymmärrä! Oon kirjottanu tänne jo monta postausta ja odotellu et saraki löytäis tiensä tänne ja kirjottais jotain. Ekoina päivinä se oli kokoajan kirjottamassa tänne ja käski mun kirjottaa tänne oman postaukseni että se pääsis tänne kirjottaa. Pitäs varmaa hoputella saraa ettei se vaan unohda tätä.

Eilen oltiin autoilemassa mun veljen ja Ronin kanssa, kyllä se päivä loppujen lopuks olikin kiva ja hauska. Siihen vaan näköjää tarvii just sen oikeen porukan ja just ne oikeet ihmiset että piristy (:

Olin ihan masis ko lähin jo joskus 3 aikaa pihalle mentiin saran kanssa heseen syömää ja luulin etten sais rahaa niin en ees kysyny iskältä. Hesen jälkeen päätettii et lähettäis busseilla raidaan johki ja päädyttii et lähettäis atalaan, kyllä me venattiin bussia puoltuntia jäätävässä tuulessa. Se puol tuntii riitti sielä pihalla seisomista niin päätettiin ettei se bussi koskaan tule nii lähettii käveleen duolle. Istuttiin ehkä säkällä 2 tuntia duossa kun alko vituttaa ja lähettii himaa.
Lähin äiten ja iskän kanssa kauppaa nii tottakai mää sielä kaupassa saan iskältä 20e, rupes vituttaa ettei se voinu antaa sitä aikasemmi, no ei voi mitää. Sovittiin saran kanssa et hankitaan joku kuskis (okei ei harkittu ketään muuta ko mun veljee :D). Mut nii joskus 8 vai 9 aikaa päästiin lähtee. Haettii Laurin kanssa Roni ja Sara, saran parkkikselta ja lähettii kiertelee. Oli huisin hauskaa, hyvää musiikkia, läppä lensi ja naurettii. Kotona oltii vähä enne 2.

Nyt venaan et toi pulsu tulis mummoltaa tänne ja et jaksan raahautua valintatalolle seiskoskelee senkans (:

-Honksu

love is just a word, but you bring it definition..

Heräsin  noin 10 minuuttia sitte ja on vähä sekava olo joten älkää ihmetelkö jos tulee sekavaa tekstiä.

Koko eilisen päivän mulla on armo vitutus koska kaikki oli jossain muualla juomassa ja pitämässä hauskaa kun mää olin himassa.
Eniten vituttaa se että nyt koko tän päivän mä saan kuunnella kuinka hauskaa eilen on ollu, mulla on liian isot kiinnostus kiikarit tähä hommaa....

Okei joo oli mullakin ihan kivaa, oli rentoo ja katoin koneelta kaiken maailman sarjoja.
Alotin kattoon Skinssiä ihan alusta, ekan tuokkarin katoin jo ja kakkosen jätin väliin joten katon tällä hetkellä 3 tuotantokautta. Kaiken ton välissä olin välillä laurin ja artun kanssa heittämässä läppää ja puhumassa paskaa. Sitten myös tylsyyttä aina välillä purkasin siihe että siivosin ja vaihdoin järjestystä mikä on pitäny tehä jo tosi kaua mut en vaa oo koskaan jaksanu(oon tosi laiska jos sille päälle satun :D)

Mä en sais kattoo tatuoinneista kuvia tai mitää sarjoja koska mulla on järkyttävä tatuointikuume ja mun on pakko saada tatuointi. Mulla ei oo yhtäkää tatuointia mut silti mä haluan kokoaika jonkun, mulla on liikaa ideoita minkälaisen ottaisin mut ei oo tekijää :/

¨



Mulla on ongelma mun hiustenvärin kanssa. Haluan semmoset kirkkaan punaset hiukset mutta kun sä oot laittanu sen värin päähä ja pessy sen pois se on sen päivän hieno kun seuraavana päivän meet suihkuu niin se haalistuu puolella pois!!! Mikä vittu siinä on et se ei voi pysyä ees 2 viikkoo hyvänä!
Ennen kesää kokeilen sitä että laitan shokki värillä punasen eka sit kun se haalistuu niin laitan uudestaa ton normi punase mitä muutenkin käytän jos se sillä sit kirkkaantuis entiiä katotaa sitä sitte.

-Honksu.

Work it harder. Make it better. Do it faster. Makes us stronger.

Naureskelin tänään kun katoin tosi,tosi vanhoja kuvia ja tajusin et oon muuttunu tosi paljon 4 vuoden aikana, omasta mielestä parempaan suuntaan. Tyylikin on muuttunu. Asenne elämää kohtaa on muuttunu, mietin kaiken erillailla yleensä positiivisesti. En jaksa ottaa paineita juurikaan mistään, mennään sillä mitä annetaa.

Musta se on aina yhtä hauskaa ko mulla ja saralla on samaan aikaa armoton vitutus me haukutaa koko maapallo pystyy, potkitaa maata ja puhutaa kovaa äänee. Me tehää aina kaksistee noi mutta kun tulee joku tuttu vastaa ollaan ko meitä ei koskaa vituttais ollaan ilosia ja naureskellaa.
Tänään oli tälläne tilanne, ei sillon naurattanu, ei yhtää mut nyt naurattaa ja osaan kuvitella mitä kaikki aattelee jokka näkee meijät iha raivona.

Aina on parempi et osaa nauraa ittellee ja mokillee eikä nolostua tai häpeillä itteensä. Ite nauran aina jos teen jotain vitun idioottimaista.

-Honksu

Mulla on ikävä, mietin sua joka päivä vaikken sitä kerrokaan. Mitä turhaan itsestään selvii asioit ain kertomaan.

Tässä pitkästä aikaa kirjotellessa.
En oo oikein jaksanu kirjottaa tänne tai edes tienny mitä kirjottaisin, mun pää on täysin pyörällä kaikesta. Ihan hyvin mulla menee muuten, mutta vähän paineita koulusta ja tässä parin päivän sisään oon ajatellut jonkin verran iskää. Enemmän kun yleensä. Se tuntuu niin väärältä, että se ei enää oo täällä. Vaikkakin se teki itse päätöksensä elämässään, silti se on niin epäreilua, että niin kävi. En koskaan haluais kenenkään kokevan sitä tunnetta, kun menettää oman läheisensä. En tullu aina iskän kanssa hirmu hyvin toimeen, riideltiin usein, mutta mä kuitenkin rakastin, rakastan sitä. En vaan koskaan sanonu sitä tarpeeks usein, vai sanoinkohan sitä edes koskaan?
Nyt tässä lähiaikoina oon kuullut kuinka mun ystävän isä kuoli ja kaverin kaverin isäkin. Tänään tuli vaan hirvee olo siitä kaikesta. Aloin miettiin mitä asioita oisin voinu tehdä toisin, mitä olisin voinu sanoo riitelyn sijaan. Ja jos mä saisin yhden toiveen joka toteutuis, oli se mikä vaan, niin en toivois rahaa, kestävää parisuhdetta, asuntoo, en koulumenestystä.. En mitään noista, vaan toivoisin että saisin iskän vielä takas. Mutta sitä on turha toivoo, koska se ei koskaan tuu toteutuun.

Niin monet asiat jäi tekemättä ja sanomatta, niin monet päivät ja reissut tuli pilattua riitelyn takia.
Tiedän, että pystyn puhuun koko asiasta aika helposti, mutta vaikka sanonki että oon sulattanu jo sen asian ettei iskää enää oo muutaku muistoissa, niin enhän mä taida oikeesti olla sulattanut sitä vielä vähän päälle neljänkään vuoden jälkeen kokonaan.

Mutta vaikken oo sulattanut koko asiaa, niin mä tiedän että vielä joku päivä niin käy. Että pystyn sulattaan koko asian, mutten koskaan hyväksymään sitä.

Mulla vaan on niin tajuton ikävä iskää.

Sillä oli aika samankaltanen huumorintaju kun mulla, äite aina sanoo että oon luonteelta ku ilmetty isäni. Samanlainen jääräpää.
Muistan kuinka käytiin iskän ja mun pikkuveljen kanssa aina Puuhamaassa kesäsin ja Mustavuorella juomassa kaakaoo ennen talven tuloo. Muistan kuinka iskä opetti mua ajaan autoo, hakkaan puita, ampuun kiväärillä ja oleen tyttö joka osaa puolustaa itseään sanoilla ja teoilla tarpeen tullen.
Muistan iskän äänen, joka enää vaan kaikuu pään sisällä kun yritän kuvitella iskän puhuvan. Muistan sen pömppömahan jota käytin pienempänä rumpuna.. Ja sen hymyn, ilkikurisen hymyn. Aina pilke silmäkulmassa kun iskä päätti pilailla taas. Muistan paljon asioita, mutta ne on vaan muistoja jotka unohtuu sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu.
Mulla on niin ikävä sitä kaikkee. Koko ihmistä ja niitä päiviä mitä yhessä vietettiin.

Timo Tapani Salmi
16.6.1971 - 3.12.2008

Tiedän että olin tyhmä kun suutuin taas, kaikki ne sanat vaan tunki mun suusta ulos. Mutten mä niitä tarkottanut. En vaan koskaan saanu korjata mun sanoja, pyytää anteeks ja kertoo kuinka paljon rakastan. Ja tietty, mulla oli 12 vuotta aikaa osottaa isälle, että välitän siitä ja arvostan sitä semmosena kun se olikin, mutten koskaan tehny sitä, ainakaan kunnolla. Ja se että mun viimeset sanat sille oli niin julmat, kylmät ja vihaset... Mä en pysty unohtaan sitä, en pysty antaan anteeks itelleni etten vaivautunu soittaan ja pyytään anteeks. Vaikka kuinka mulle sanotaan, että iskä varmasti tiesi mun rakastavan sitä ja blaablaa. Ehkäpä se tiesikin, mutta entä jos ei? Kukaan ei voi tietää.

"Mä vihaan sua, painu vittuun mun elämästä!" 
"Mä rakastan sua ja toivon että muistat sen aina, kävi miten kävi."
Kumpa voisinkin vaihtaa sanomani viimeset sanat toisiin.

Tän kaiken jälkeen aloin uskoon sanontaan, "Kaiken arvon tajuaa vasta kun sen menettää."
Mä tiesin kyllä aina rakastavani iskää, mutta mä en vaan koskaan näyttäny sitä. Enkä aina tainnu myöntää sitä edes itelleni.

Ajattelin ensin etten puhuis koko asiasta, koska mä toisaalta en vaan halua. Mutta toisaalta tiedän, että mun on pakko avautua jossain tai jotenkin, mun vaan täytyy. Tästä piti tulla ilonen postaus, mutta mä en nyt vaan jaksa edes yrittää alkaa väsään sellasta.
Teen sen vaikka huomenna, tai ylihuomenna, tai ens viikolla. Kuitenkin, mä teen sen vielä tässä jossain piakkoin, että kerron muitakin kuulumisia.
Nyt vaan ei innosta.
Mä haluan vaan röökille ja nukkuun, mä en jaksa edes alottaa fysiikan projektityötä minkä pitäis olla ylihuomenna valmis ja palautettuna koululle.. Suoraan sanottuna ei vittuakaan kiinnosta.

Jotkut varmaan ajattelee, että mun iskä varmasti haluais mun olevan onnellinen, eikä niin että vaan mietin sen perään ja tällee. Oon tietty itekin sitä mieltä, eikä tää postaus tarkota ettenkö ois jo huomenna naama virneessä tuola jossain, mulla vaan ei oo tän hetkinen fiilis niin upee.
Kuulemma jokaine asia tapahtuu syystä, olis tosi kiva tietää miks näin sitte piti käydä.

Okei joo mää painun nyt suoraan nukkuun. Ei tästä tuu mitään.

-Sara

your not gonna see me falling...

Miks muistella menneitä, menneitä jotka kaduttaa, menneitä jotka itkettää tai menneitä jotka satuttaa?
Mä oon tehnyt monta kertaa vääri, jotkut niistä kaduttaa mutta jotkut ei ja se kaikki paska on loppujenlopuks vaan muisto menneisyydessä.

 

 

 

Mua vituttaa istuu himassa tekemättä mitään, olisin mielellää koulussa hankkimassa koulutusta johki ammattii mutta mää keskeytin sen koulun koska mua ahdisti se paikka ja nyt kun oon kotona istunu tajusin ettei se oo se ala mitä haluan. Mulla oli mahdollisuus mennä takas tolle alalle mutta kun tiesin että jos mulla ei oo minkään näköstä motivaatioo tota alaa kohtaa nii mite ihmeessä mää voisin olla siellä 3 vuotta ja mennä alalle joka ei kiinnosta yhtään.

Haluan niin pahasti töihin mut kaikki paikat mihin oon hakenu joko mulle ei oo vastattu tai sitten on ollu se että alaikäsiä ei oteta sinne töihin.

 

 

-Honksu