"vaikeaa selittää ja ymmärtää
miten toisesta aina jälki jää
mene vaan, mene vaan"
mene vaan, mene vaan"
heimoi c:
tässä nyt on ollu vähän tämmöstä taukoo mun kirjottelussani, siitä pahoittelut.
oon ollut sunnuntaista asti kipeenä kotona, tänään sitten sain perseeni vihdoin hilattua uloskin.
mulla on nyt jääny sitten pari koetta väliin tän sairastelun takia, eikä oo hirveen hyvä fiilis sen suhteen. joudun muutenkin jo meneen hiihtolomalla kouluun tekeen matikan projektityötä ja matikankoetta, fysiikan projektityö on tekemättä ja pitäis käydä koulun kirjastossa uusiin fysiikankirjan laina.
eli koulu ei mee oikein putkeen, ja todennäkösesti en oo huomennakaan menossa sillä mua ei vois vähempääkään kiinnostaa. joo tiedän "ajattele tulevaisuuttas" yms. mua ei nyt vaan sattumoisin huvita koska on ollut sen verran paska ilta, tietyistä syistä.
onneks Ira ja Noora sai mut piristyyn ees vähän. sitä mä todellaki tarvitsin.

oon odottanut tätä viikonloppua viime perjantaista asti semmosella innolla että ei mitään rajaa.
ja nyt jos kaikki kaatuuki vaa niskaa eikä onnistu niin oon hyvin pettyny. ehkäpä ei ois taaskaa pitäny odottaa näi paljoo.
no mutta tehty mikä tehty.
tossa alhaalla sitten biisiä minkä kirjotin joskus viime joulukuussa eli kaks kuukautta sitten. löysin gallerian blogista ja se aikalailla sopii tähän nykytilanteeseenkin.
ensinäkemällä sait mun sydämen jo sykkiin
lensin maailman ympäri ku mut ois laitettu tykkiin
yritin ensin unohtaa, mut halusin vaan pitää kii
asiaa kai paransi et en nähnyt sua viikkoihin
mut sit sä palasit ja sua alko näkyyn enemmän
mitä vähemmän sua näin, unohdin paljon enemmän
mutta susta tuli osa meidän porukkaa, paskaa tuurii
ja teki mieli usein soittaa mut et ois vastannu luuriis
kumminkaan, mä vaan odotin et teet aloitteen
ja siinä samassa löysin itselleni tavoitteen
saada sut ymmärtämään että mä oon tässä
oon tässä nyt enkä toises elämässä
sä tajusit sen aikanaan ja teit jo oman valintas
mitä mä oon valittaan, sun elämä, sun tarinas
mutta miks valehtelit mulle? en tajuu sitä vieläkään
edessä on niin pimeetä ettei näy ees tietäkään
hienoo et oot onnellinen, mut haluisin olla sitä kanssa
enkä kenen tahansa kaa vaan ainoostaan sun kanssas
tää on vaikeeta, vaikeeta sanoo et ymmärtäisin sua
kyllähän mä jotenkin, niin se menee ettet vaan huoli mua
en voi sille mitään etten ole sulle tarpeeksi
enkä siitä voi pyytää sulta koskaan anteeksi
oon vaan kyllästyny rustaan paperille tunteista
koska ei se auta mitään, sä oot suurin mun murheista
mä myöhästyin junasta, juutuin asemalle kaipuun
enkä voi muuta kun tähän kohtaloon taipuu
siivosin viime yönä huoneeni ja siihen meni tosiaankin melkein kolme tuntia! oli meinaan semmonen kaatopaikka että siinä meni hetki saada tää huone kuntoon, mutta nyt on huone siisti ja toivon mukaan pysyykin semmosena kauemmin kun pari päivää:)
siinä viime yönä siivoillessani, löysin kaiken maailman vanhoja lappusia ja muita. tuli niistä mieleen tosi paljon kaikkia muistoja ja ikävä joitain asioita menneisyydestä. ehkä hauskinta lukemista oli mun, Emman, Julian ja Roosan lappuset mitä tunneilla oltiin joskus ylä-asteella kirjoteltu.
vaikka ne olikin vaan jotain lappuja missä on jauhettu kaikkee aikalailla turhaa, en siltikään voinu heittää niitä pois.
nyt parina viime päivänä ku oon ollu kotona kipeenä, Tommi ja Vili on tullu morjestaan mua ja pitään seuraa. tänään ilmesty aamulla tuo Emmakin meille ennenkun Tommi ja Vili kerkes tuleen:) oli tosi kiva että ne oli täällä. katottiin pari leffaa, kuunneltiin musiikkia, juoruttiin ja sen semmosta. mun ei alunperin pitäny tänään mennä ees ulos vielä, mutta lopulta päätin että meen.
huomenna en oikee tiedä meenkö. ei ois fiilistä sinänsä, mutta toisaalta taas oiskin.
sen näkee sitte huomenna.
nyt mä koitan keksii jotain kehittävää tekemistä.
vähän tuntuu siltä että biisiä tulee kun sanoja pyörii päässä sen verran.
perjantaita odotellessa!
-Sara
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti