Work it harder. Make it better. Do it faster. Makes us stronger.

Naureskelin tänään kun katoin tosi,tosi vanhoja kuvia ja tajusin et oon muuttunu tosi paljon 4 vuoden aikana, omasta mielestä parempaan suuntaan. Tyylikin on muuttunu. Asenne elämää kohtaa on muuttunu, mietin kaiken erillailla yleensä positiivisesti. En jaksa ottaa paineita juurikaan mistään, mennään sillä mitä annetaa.

Musta se on aina yhtä hauskaa ko mulla ja saralla on samaan aikaa armoton vitutus me haukutaa koko maapallo pystyy, potkitaa maata ja puhutaa kovaa äänee. Me tehää aina kaksistee noi mutta kun tulee joku tuttu vastaa ollaan ko meitä ei koskaa vituttais ollaan ilosia ja naureskellaa.
Tänään oli tälläne tilanne, ei sillon naurattanu, ei yhtää mut nyt naurattaa ja osaan kuvitella mitä kaikki aattelee jokka näkee meijät iha raivona.

Aina on parempi et osaa nauraa ittellee ja mokillee eikä nolostua tai häpeillä itteensä. Ite nauran aina jos teen jotain vitun idioottimaista.

-Honksu

Mulla on ikävä, mietin sua joka päivä vaikken sitä kerrokaan. Mitä turhaan itsestään selvii asioit ain kertomaan.

Tässä pitkästä aikaa kirjotellessa.
En oo oikein jaksanu kirjottaa tänne tai edes tienny mitä kirjottaisin, mun pää on täysin pyörällä kaikesta. Ihan hyvin mulla menee muuten, mutta vähän paineita koulusta ja tässä parin päivän sisään oon ajatellut jonkin verran iskää. Enemmän kun yleensä. Se tuntuu niin väärältä, että se ei enää oo täällä. Vaikkakin se teki itse päätöksensä elämässään, silti se on niin epäreilua, että niin kävi. En koskaan haluais kenenkään kokevan sitä tunnetta, kun menettää oman läheisensä. En tullu aina iskän kanssa hirmu hyvin toimeen, riideltiin usein, mutta mä kuitenkin rakastin, rakastan sitä. En vaan koskaan sanonu sitä tarpeeks usein, vai sanoinkohan sitä edes koskaan?
Nyt tässä lähiaikoina oon kuullut kuinka mun ystävän isä kuoli ja kaverin kaverin isäkin. Tänään tuli vaan hirvee olo siitä kaikesta. Aloin miettiin mitä asioita oisin voinu tehdä toisin, mitä olisin voinu sanoo riitelyn sijaan. Ja jos mä saisin yhden toiveen joka toteutuis, oli se mikä vaan, niin en toivois rahaa, kestävää parisuhdetta, asuntoo, en koulumenestystä.. En mitään noista, vaan toivoisin että saisin iskän vielä takas. Mutta sitä on turha toivoo, koska se ei koskaan tuu toteutuun.

Niin monet asiat jäi tekemättä ja sanomatta, niin monet päivät ja reissut tuli pilattua riitelyn takia.
Tiedän, että pystyn puhuun koko asiasta aika helposti, mutta vaikka sanonki että oon sulattanu jo sen asian ettei iskää enää oo muutaku muistoissa, niin enhän mä taida oikeesti olla sulattanut sitä vielä vähän päälle neljänkään vuoden jälkeen kokonaan.

Mutta vaikken oo sulattanut koko asiaa, niin mä tiedän että vielä joku päivä niin käy. Että pystyn sulattaan koko asian, mutten koskaan hyväksymään sitä.

Mulla vaan on niin tajuton ikävä iskää.

Sillä oli aika samankaltanen huumorintaju kun mulla, äite aina sanoo että oon luonteelta ku ilmetty isäni. Samanlainen jääräpää.
Muistan kuinka käytiin iskän ja mun pikkuveljen kanssa aina Puuhamaassa kesäsin ja Mustavuorella juomassa kaakaoo ennen talven tuloo. Muistan kuinka iskä opetti mua ajaan autoo, hakkaan puita, ampuun kiväärillä ja oleen tyttö joka osaa puolustaa itseään sanoilla ja teoilla tarpeen tullen.
Muistan iskän äänen, joka enää vaan kaikuu pään sisällä kun yritän kuvitella iskän puhuvan. Muistan sen pömppömahan jota käytin pienempänä rumpuna.. Ja sen hymyn, ilkikurisen hymyn. Aina pilke silmäkulmassa kun iskä päätti pilailla taas. Muistan paljon asioita, mutta ne on vaan muistoja jotka unohtuu sitä enemmän mitä enemmän aikaa kuluu.
Mulla on niin ikävä sitä kaikkee. Koko ihmistä ja niitä päiviä mitä yhessä vietettiin.

Timo Tapani Salmi
16.6.1971 - 3.12.2008

Tiedän että olin tyhmä kun suutuin taas, kaikki ne sanat vaan tunki mun suusta ulos. Mutten mä niitä tarkottanut. En vaan koskaan saanu korjata mun sanoja, pyytää anteeks ja kertoo kuinka paljon rakastan. Ja tietty, mulla oli 12 vuotta aikaa osottaa isälle, että välitän siitä ja arvostan sitä semmosena kun se olikin, mutten koskaan tehny sitä, ainakaan kunnolla. Ja se että mun viimeset sanat sille oli niin julmat, kylmät ja vihaset... Mä en pysty unohtaan sitä, en pysty antaan anteeks itelleni etten vaivautunu soittaan ja pyytään anteeks. Vaikka kuinka mulle sanotaan, että iskä varmasti tiesi mun rakastavan sitä ja blaablaa. Ehkäpä se tiesikin, mutta entä jos ei? Kukaan ei voi tietää.

"Mä vihaan sua, painu vittuun mun elämästä!" 
"Mä rakastan sua ja toivon että muistat sen aina, kävi miten kävi."
Kumpa voisinkin vaihtaa sanomani viimeset sanat toisiin.

Tän kaiken jälkeen aloin uskoon sanontaan, "Kaiken arvon tajuaa vasta kun sen menettää."
Mä tiesin kyllä aina rakastavani iskää, mutta mä en vaan koskaan näyttäny sitä. Enkä aina tainnu myöntää sitä edes itelleni.

Ajattelin ensin etten puhuis koko asiasta, koska mä toisaalta en vaan halua. Mutta toisaalta tiedän, että mun on pakko avautua jossain tai jotenkin, mun vaan täytyy. Tästä piti tulla ilonen postaus, mutta mä en nyt vaan jaksa edes yrittää alkaa väsään sellasta.
Teen sen vaikka huomenna, tai ylihuomenna, tai ens viikolla. Kuitenkin, mä teen sen vielä tässä jossain piakkoin, että kerron muitakin kuulumisia.
Nyt vaan ei innosta.
Mä haluan vaan röökille ja nukkuun, mä en jaksa edes alottaa fysiikan projektityötä minkä pitäis olla ylihuomenna valmis ja palautettuna koululle.. Suoraan sanottuna ei vittuakaan kiinnosta.

Jotkut varmaan ajattelee, että mun iskä varmasti haluais mun olevan onnellinen, eikä niin että vaan mietin sen perään ja tällee. Oon tietty itekin sitä mieltä, eikä tää postaus tarkota ettenkö ois jo huomenna naama virneessä tuola jossain, mulla vaan ei oo tän hetkinen fiilis niin upee.
Kuulemma jokaine asia tapahtuu syystä, olis tosi kiva tietää miks näin sitte piti käydä.

Okei joo mää painun nyt suoraan nukkuun. Ei tästä tuu mitään.

-Sara

your not gonna see me falling...

Miks muistella menneitä, menneitä jotka kaduttaa, menneitä jotka itkettää tai menneitä jotka satuttaa?
Mä oon tehnyt monta kertaa vääri, jotkut niistä kaduttaa mutta jotkut ei ja se kaikki paska on loppujenlopuks vaan muisto menneisyydessä.

 

 

 

Mua vituttaa istuu himassa tekemättä mitään, olisin mielellää koulussa hankkimassa koulutusta johki ammattii mutta mää keskeytin sen koulun koska mua ahdisti se paikka ja nyt kun oon kotona istunu tajusin ettei se oo se ala mitä haluan. Mulla oli mahdollisuus mennä takas tolle alalle mutta kun tiesin että jos mulla ei oo minkään näköstä motivaatioo tota alaa kohtaa nii mite ihmeessä mää voisin olla siellä 3 vuotta ja mennä alalle joka ei kiinnosta yhtään.

Haluan niin pahasti töihin mut kaikki paikat mihin oon hakenu joko mulle ei oo vastattu tai sitten on ollu se että alaikäsiä ei oteta sinne töihin.

 

 

-Honksu





Sometimes you miss the memories not the person..

Moro Pulsut!

Tulin tekeen vaan pikasen postauksen kun tässä venailen Saran kanssa iskää kaupasta että sais rahaa ja pääsis lähtee kaupunkii moikkaa veikkaa ja yhtä toista kyrpää (:

Tänään tosiaan on siis suunnitelmana lähtee käymää tuola kaupungissa jee ihkuu!
Sen jälkee hope so vähä huikkaa ja ajelemista.
Saa nähä mitä tästä päivästä tulee tai tuleeko mitää, will see (;

Oon kokopäivän joko kuunnellu musiikkia tai kattonu Geordie Shoree. Tylsä elämä ei voi mitää.

-Honksu.

Why do we always want what we can't have?

Jepjoo, mun oli tarkotus laittaa tänne kuvia mitä tuli eilen otettua, mutta karu totuus on etten mä oo kerennyt lisään niitä edes vielä koneelle, kun lähdettiin vielä yöllä ajeleen kavereitten kans. Yllä oleva kuva ei liity mihinkään mitenkään, kuva on viime kesän laivareissulta. (Oli muuten aika sairas reissu kun näin jälkeen päin miettii, mutta hyvässä seurassa tottakai!) Kuitenkin, kun en noita kuvia nyt jaksa koneelle alkaan lisäileen tälläi aamuyöstä, niin ajattelin tulla kertoon ihan vaan yleisesti ottaen mun kuulumisistani:)

Ihme sinänsä, mulla on mennyt viime päivinä aikalailla putkeen kaikki. Lukuunottamatta korvatulehdusta tietty. Eilen pääsin pitkästä aikaa kunnolla ulos! Vaikka se olikin sitä ainasta duossa istumista, niin mulla oli kieltämättä ihan kiva päivä.
Tein tossa äskön mun omaan blogiin piiiiiiiiiitkän kuvapostauksen, oli semmonen kuvasekasorto, että meni hetki kaivella ne kaikki kuvat täältä koneen uumenista. Mutta se urakka on nyt ohi ja tässä on urakka numero kakkonen.

Kirjotin tossa illalla duolta kotio kävellessä vähän jonkinlaista biisin alkua, ja sitten jatkoin sitä vielä vähän kun pääsin kotii. Yleensä laitan kaikenlaiset tämmöset mun omaan blogiin, mutta tän mä nyt ajattelin laittaa tänne. Ja jos sitä alkais vaikka tännekin sitten jatkossa laittaan noita omia riimejä, eikä aina vaan omaan blogiin.

jos totta puhutaan mä olin epävarma
pelkäsin et tuntees ois vaan yks iso harha
lopulta mä tajusin et tahdon olla vaan sun kanssasi
mut sä lähdit ja nous taas eteeni suojapanssari
mä päätin antaa tunteiden määrätä ja johtaa
mut se veikin mut kokoaika lähemmäksi pohjaa
mä olin kusipää ja sä valehtelit päi naamaa
eikä kumpikaa täst mitää aplodei tuu saamaa
oon vihanen itelleni et päästin sut nii lähelle
oisko pitäny vaan kääntyy sanoen "puhu kädelle"
kumpaa parempi katuu, et yritti vai jätti yrittämättä?
no mä ainakin yritin ja lopult jäin yksin ymmärtämättä
et mikä meni pieleen, miks nimes tarttu mun kieleen
hymys jäi mieleen mut et oo palaamas mun viereen
en ymmärrä antaa olla, tää täytyy rautalangast vääntää
välitän sust paljon mutten osaa sitä oikein ääntää
sanat takertuu kurkkuun ja taas mä oon hiljaa
joitain ihmisii voi lukee niinku lasten sanakirjaa
mut sä et kuulu niihin, sust ei vaan ota selkoo
ja sen takia mulla kai olikin ain syytä pelkoon
mä hymyilen jotta sä et huomais et mua sattuu
isä tyttärelleen sai kovan ulkokuoren muovattuu
sulla on parempi nyt kun mun kanssa olis koskaan
sä oot nyt onnellinen enkä siitä aijo kostaa
silti, kato hetki tätä faktoil peitettyy kalvoo
kalvoo joka ei ees kerro mun tunteista paljoo
mieti hetki ja paina punasta jos multa tulee soitto
meinaa sun nykynen muijas on ku lottovoitto

minkä mä voin sille ettet sä välittäny tarpeeks
mä oon mää enkä siitä aijo sulta pyytää anteeks
joten kaiketi turha tätä enää vatvoo
toivotan sulle vaan helvetin hyvää jatkoo..

 Joo'o. Siinä vähän tunteenpurkausta. Mulla on asiat hyvin ja mä oon kunnossa, mutta jos totta puhutaan niin mä en oo onnellinen. Joskus oikeesti mietin miten kaikki ois nyt jos asiat ois menny eritavalla. Tiedän että se on turhaa, miettiä tolla asenteella asioita, mutta mä nyt satun vaan tekeen niin aina välillä.
Mutta kiitos väsymyksen joka just äsken päätti yllättää mut, on parempi vaan mennä nyt nukkuun ja yrittää unohtaa tää kaikki ees hetkeks. Ei se oo helppoo, mutta mä oon selvinny pahemmastakin. Miks sitten jään jumittaan tämmösen jutun takia paikoilleni? Paha mennä lottoon, mutta ehkä kaikki selvenee ajallaan.

Mulla ois tiedossa mahdollisimman aikasin herätys, vaikkei koulua ookkaan. Lauantaina sitten koulua oiskin.. Toivottavasti viikonloppu sujuis hyvin! Mulla kyllä jää juominkihommat väliin, antibioottikuurin takia, mutta toisaalta se on vaan parempi:) Eli mun osalta taitaa olla tulossa aika rauhallinen viikonloppu.

-Sara

Enjoy your youth. You'll never be younger than you are at this very moment.

Every street in this city
Is the same to me
Everyone's got a place to be
But there's no room for me

Am I to blame when the guilt and the shame
Hang over me
Like a dark cloud that chases you down
In the pouring rain

It's so hard to find someone who
Cares about you
But it's easy enough to find someone who
Looks down on you

Why is it so hard to find someone
Who cares about you?
When it's easy enough to find someone
Who looks down on you

It's not what it seems when you're not on the scene
There's a chill in the air
But there's people like me that nobody sees
So nobody cares

I swear this time it won't turn out the same
'Cause now Ive got myself to blame
And you'll know when we end up on the streets
That it's easy enough to find someone
Who looks down on you

Mä en oikeestaan tiedä mitä mä tänne kirjottaisin,ei mulla oikeen oo fiilistä kirjottaakkaan tällä hetkellä.
Just nyt mulla pyörii päässä miljoona asiaa joiden takia mun on vaikee keskittyä tähän ja saada tää kuullostaa järkevältä sepitykseltä.

Noi biisin sanat mikkä tossa ylhäällä on näyttää varmaan sen et mikä fiilis tällä hetkellä on.

Kirjotan taas pian, toivottavasti enemmä.

-Honksu

Never be ashamed of what you feel. You have the right to feel any emotion that you want.

Mun oli nyt ihan pakko tulla kirjottaan tänne jotain jännää tai vähän vähemmän jänskää!
Ongelma on, etten oikein tiedä mitä kaikkee tänne voisin kirjotella. Asiaahan olis vaikka romaaniks asti, mutta se on sitten eri juttu, että tahdonko varmana kertoo tänne kaikkee mitä tällä hetkellä päässä pyörii.
Noh, oon tässä miettinyt, että millanen on mulle semmonen "unelmien jätkä." Ja ajattelin, että voisin tässä kertoo piirteitä sellasesta ihmisestä. En kuitenkaan oo itsekään täydellinen, niinkuin ei kukaan meistä, joten en mä liikoja ala unelmoimaan:D

Luonne on mulla jätkissä (kuten muissakin ihmisissä) se asia, millä ne ns. tuomitsen. Luonteen perusteella päätän oman mielipiteeni toisesta ihmisestä. Tietenkin, omassakin luonteessani on parantamisen varaa, mutta tällänen mä satun olemaan, harmi niille jotka ei mua tälläsenään hyväksy:)

Kuitenkin, "unelma jätkän" luonne olis tän tapainen:

- Rehellinen. Arvostan ihmisissä melkeimpä eniten rehellisyyttä. Sitä että pystyy myöntämään omat virheensä ja pyytämään anteeksi kun sitä tarkoittaa. Sekä myös sanoo asioita mitä tarkoittaa.
- Rento & huumorintajuinen. Mä en koskaan pystyis elään sellasen ihmisen kanssa, jolla ei olis huumorintajua tai joka ei osais rentoutua. Tottakai tietyissä tilanteissa on hyvä osata olla naama peruslukemilla.
- Rakastava. Rakastavalla tarkoitan sitä, että jätkä ei häpeilis esitellä mua tyttöystävänään muille esim. kavereilleen tai vanhemmilleen. (Tai muutenkin kehtais olla mun kanssani julkisilla paikoilla ilman, että häpeis jollain tavalla mua.) Sitä ei kiinnostais muiden mielipiteet "meistä" vaan se ois mun kanssani koska tahtoo olla.
- Ei vaadi mua muuttumaan vaan hyväksyy mut hyvine ja huonoine puolineni.
- Ei kokoajan läähättäis niskaan, vaan antais mulle joskus omaakin aikaa olla esim. tyttöporukalla tai yksinäni. Mä en todellakaan kestä ihmistä joka soittelee koko ajan mun perääni tai kyselee missä oon, kenen kanssa, miksi ja kuinka kauan jne. Onhan se hyvä jos välillä ilmoittaa kaipaavansa, mutta kunhan ei kokoaikaa.
- Saa mut kuriin. Oon aina ollut vähän sellanen, että mua ei helposti kuriin saa jos villiinnyn tai jos energiaa riittää. Ihminen joka sais mut pidettyä kurissa aina kun siihen tulis tarvis, olis upee. Sillä tiedän, että monilla saattaa keittää yli aina joskus kun mä riehaannun, varsinkin jos Nooran kanssa molemmat riehaannutaan ja aletaan sekoileen :D
- Luotettava. Ihminen jolle voisin kertoo kaiken ja tietäisin että se ei sanois kenellekään, vaikka en edes sanois etteikö saisi kertoa. Se ymmärtäisi itsekin jos kerron jotain ns. henkilökohtaista, että sen täytyy olla hiljaa niistä asioista.
- Tuki & turva. Ihminen johon voin turvautua vaikeina hetkinä ja joka tukee mua. Mulla on usein ongelmia, joskus vaan sen vuoksi että suurentelen asioita päässäni ja teen niistä liian monimutkaisia. Aina kun mulla on huono fiilis, kirjotan biisejä, kuuntelen musiikkia, kirjoitan mun omaan blogiini tai puhun mun luotettavimmille ystävilleni. Oon huomannut, että se kaikki helpottaa. Kun saa purkaa tunteita jollain muulla tavalla kuin huutamisella ja raivoomisella.


Muuta mä en "unelmien jätkältä" vaadikaan, tottakai sitä ulkonäköökin pitäs vähäsen olla.. En mä tahtois mitään Norsun vitulta näyttävää ihmistä. (Ei, en ole nähnyt koskaan norsun vittua, enkä haluakaan nähdä.) Enkä nyt väitä, että olisin itse niin hyvännäköinen tai muutenkin tollanen ihminen kun mitä selitin "unelmien jätkästä." En väitä että mun pitäis saada sellainen koska oon itse samanlainen.
Mussa on paljon virheitä, tiedän sen. En osaa aina olla luotettava ja ties mitä muita vikoja ainakin itse löydän itsestäni. Enkä oo missään vaiheessa väittänyt olevani jotenkin upee tai muutakaan. Mä oon mä, idiootti, sekopää ja ihminen jolla on paljon sanottavaa. Ihminen jolla on ulkonäköpaineita, jolla on ongelmia unohtaa eräs ihminen ja joka puhuu siitä ihmisestä melkeimpä kokoajan sekä ihminen joka välillä puhuu ennenkun ajattelee mitä suustaan päästää. Enkä mä tästä ajatellut muuttua:)
Eli joskus mietin, että ansaitsisinko mä edes tollasta ihmistä kun minkälainen "unelmien jätkä" ois. Empä kai, koska sinkkuna tässä ollaan :DDDD

"Vaikka olet sinkku, se ei tarkoita välttämättä sitä etteikö kukaan huolisi sinua.
Se voi tarkoittaa myös sitä, että olet itse liian vaativa etkä huoli niitä ketkä huolisivat sinut."

Se tunne kun yrittää unohtaa ihmisen, muttei voi. Eikä itseasiassa ole edes varma, että tahtooko unohtaa. Tietenkin, unohtaminen ois paljon parempi ja voimia säästävämpi vaihtoehto, mutta tässä sitä yhä roikutaan perässä kun mikäkin räsynukke:) Wihii! Mutta enempää en sitten kerrokaan.

Voisin kirjottaa tänne vielä vaikka ties mitä, mutta joskus on parempi vaan olla hiljaa:)
Huomenna tai no oikeestaan tänään, on viimeinkin ulos pääsy! (Selvennyksenä: Mulla on korvatulehdus ja sain maanantaina 3 päivää saikkua ja kaheksan päivän antibioottikuurin.)
On tässä kerenny tuleen jo ikävä kaikkia!
Ps. En ymmärrä miks Noora on lisännyt ton mun "laulan ja kuvittelen että harja on mikrofoni" -kuvan tonne blogin oikeelle puolelle aika alas :P Onneks se on noin pienenä tuolla!


-Sara

Disaster duo

Tässä nyt ajateltiin tehdä yhteinen postaus:)

Tiedättehän kun on niitä aakkospostauksia, että jokaisesta aakkosesta keksitään itseään kuvaava sana tai itselleen tärkeä asia mikä alkaa kyseisellä kirjaimella:)
Kaikkiin ei olla välttämättä vastattu, mutta mitä pienistä!

A > Noora: asking alexandria. rakastan kuunnella niiden kappaleita. yks lemppari bändeistä.
Sara: sama juttu kun Honksulla, mutta tohon voisin vielä lisätä itteäni kuvaavan sanan: agressiivinen, koska joskus oon semmonen.
B > Noora: blogger. siitä on jotenkin tullu osa jokapäivästä arkee.
Sara: yhdyn Nooraan, mutta pitää myös lisätä broken arrow (Sairaan hyvä biisi The Scriptiltä.)
C > Noora & Sara: Channing Tatum. törkeen hyvän näkönen ja yks lempinäyttelijöistä!
D > Sara: discot. mulla on paljon muistoja helan discoista kun olin ala-asteella:D +Danny the dog on loistava leffa!
E > Noora: Eminem : rakastan se lyriikoita ja muutenki loistava artisti.
Sara: energinen, semmonen mä oon useimmiten! Sekä tuo Eminem :3
F > Sara: freedom eli vapaus, mä vihaan sitä jos joku ihminen yrittää kahlita mut ns. pysyyn aloillaan. ei oikeen oo mun juttu yleensä.G >
H > Noora: huumorintajunen. mielestäni omistan loistavan huumorintajun, en yleensä ota läppiä/vitsejä liian tosissani.
Sara: huumorintajuinen sekä hidas. hidas, koska lagitan aika useesti:D
I > Noora: ilonen. oon ilonen ihminen, mitä muuta siihen voi sanoo.
Sara: isä, jonka menetin päälle neljä vuotta sitten. sekä itsenäisyys. tahdon jo muuttaa omaan asuntoon ja itsenäistyä enempi.
J > Noora: jano. mulla on jano tällähetkellä XD
Sara: joustava. pyrin useimmiten joustaan erilaisissa tilanteissa ja asioissa.
K > Noora: kukat. rakastan kukkia, varsinki ruusuja. KALJA!
Sara: karjala! kirjoittaminen, rakastan kirjoittaa omia biisejä. purkaa tunteet paperille:)
L > Noora & Sara: lämpö. kaikkihan ny lämmöstä pitää, vai?
M > Noora: mahtava. oonhan mää nyt ihan vitun mahtava tyyppi. XD
Sara: monimutkainen. oon sellainen joskus ja teen asioista tahtomattanikin monimutkaisia. ja muistot, muistot on mulle yksii rakkaimpii asioita.
N >  Noora: nauru. omistan ihan hirveen mut samalla myös tosi huvittavan naurun.
Sara: Nickelback, ihminen jolla on aivan ihania biisejä! sekä mun kamalista kamalin nauru, joka on osa joka päivästä elämääni:D
O > Noora: omalaatunen. oon omanlaine en mee muitten perässä.
Sara: onni. onni on suhteellista. mulle tärkeää.
P > Noora: pinkki. ehkä ihanin väri ikinä!
Sara: perhe. mulle se on aika jännä käsite. perfektionisti, joissain tietyissä asioissa satun oleen sellanen. + pyhimys, mahtavia biisejä.
Q >
R > Noora & Sara: rakkaus.
S > Noora: sänky. rakastan nukkumista!
Sara: soutaminen on jees, ja simpsonit.
T >  Noora: toiminta. vihaan istuu paikoillani tekemättä mitään. tahdonvoima myös.
Sara: toimintaleffat on ihan parhaita! +The Script -bändi.
U > Noora: uni. musta on niin kiva nähä unia vaikka ne onki välillä ihan sairaita.
Sara: unohtaminen. joskus toivoo, että vois vaan unohtaa jotkut asiat ja toivoo muistavansa jotkut tietyt asiat jotka on unohtanut.
V > Noora: vampyyrin päiväkirja. paras tv-sarja ikinä. hyvä myös kirjoina. Vilttiketju on paras!
Sara: vilttiketju!
W > Noora & Sara: (the) walking dead! täydellistä. paras sarja ikinä.
X >
Y >Noora: ystävät. ilman niitä en olis mitään.
 Sara: ystävät. ilman mun ystäviä (jotka muuten on ihanimpia ihmisiä koko maailmassa) en välttämättä olis enää tässä, en ois jaksanut näinkään pitkälle.
Z > Noora: "miks mulla tuli zombi mielee. haha." Sara: Mä näytän aamusin aika zombilta :P
Å >
Ä > Noora: äö on liian iso sulle (:
Sara: äite. ärsyttävä, mutta kuitenkin mun äiti. sekä äkkipikaisuus.
Ö > Sara: ötökät. en mä niitä vihaa, mutten erikoisemmin niistä pidäkkään.

you see, I love you and I don't want to lose you because my life has been better since the day I found you

Noniin, mun täytyis nyt siis esitellä toi yks apina.
Se on vähän vaikeeta, koska kun luin ton sen esittelypostauksen musta, mua alko oikeen itkettään :o

Noora (Honksu mulle) on mua kuukauden nuorempi. (Ja sen huomaa:D) Ei vais, Noora on meistä kahdesta se ehkä ihan vähän fiksumpi. Se tietää asioista enempi ja silloin kun se selittää mulle jotain, ainoo asia mitä sanon on "hääääää?" Eli kyllä, Noora osaa joskus olla viisas tai ainakin esittää sellaista:)

Noora on jo vähän selittänytkin kaikenlaista, joten tulee oleen vaikeeta tehdä sama perässä, ilman että toistaisin asioita. Kuitenkin, Noora oli mun kanssani samassa koulussa ylä-asteella, sieltä siirryttiin Hervannan amikseen. Ei koskaan olla oltu samalla luokalla, vaikka sitä toivottu ollaankin. Noora lopetti amiksen kesken ja oon katkera, en siitä että se ei opiskele enää vaan siitä että se saa nukkua aina pitkään kun mä joudun käveleen toiselle puolelle Hervantaa aamusin.
Anyway, Noora kuuntelee kaikenlaista musiikkia, enimmikseen asking aleksandriaa ja vilttiketjua. Meillä on aika samanlainen musiikkimaku, eli ei tuu ongelmia biisien valinnoissa.
Nooralla on kaks veljee, yks pikkuveli ja yks isoveli. (Sekä kaks kissaa Paukku ja Remu:))
Nooran isoveli on ihan sairaan mukava ja liikkuu myös samassa porukassa kun missä me liikutaan Nooran kanssa. Noora on välillä vähän jääräpää. (Honksu älä tapa mua:)) Oon mäkin joskus tottakai, mutta Noora on enempi. Se on toisaalta joskus hyväkin asia. Noora taistelee asioiden eteen mitä oikeasti haluaa ja se on ihailtavaa.
Nooralla ja mulla on molemmilla huonot päivämme, mutta selvitään toistemme (Sekä muiden ystäviemme) ansiosta! Rakastan sitä piirrettä Noorassa, että se oikeesti puolustaa ystäviään henkeen ja vereen.
Kun Noora ihastuu, se ihastuu ihmisen sisimpään. Ei ulkonäköön. Tottakai Nooralle, kuten kaikille, se ulkonäkö merkitsee edes jotakin, mutta eniten Noora (Ja minä) arvostaa jätkässä sitä millanen ihminen se on luonteeltaan. Okei monethan niin tekee kai, mutta kuitenkin.

Vaikka meillä on omat erimielisyytemme eikä tykätä aina ihan samoista asioista, me ollaan silti parhaita ystäviä. Ei parhaiden ystävien kuulu olla aina samaa mieltä tai samanlaisia. Meissä on yhtäläisyyksiä, mutta myös jonkun verran erojakin.
Noora on mun parasystäväni, koska se hyväksyy mut tälläsenä kun oon. Jos mulla on paska olo ja jauhan kaikkee, asioita mitkä Noora on kuullut jo tuhat kertaa aiemmin, silti se kuuntelee mua ja tukee, aina! Joskus, okei melkeimpä aina, nauretaan kaikelle ihan turhalle. Räkätetään ties kuinka kauan ja sen jälkeen mietitään että mille edes naurettiin. Meillä on ehkä tyhmimmät jutut koskaan, mutta rakastan niitä juttuja ja tota muijaa.
Ollaan koettu Nooran kanssa kaikkee ihan hullua ja pimeetä, mutta me ollaan yhä tässä ja useimmat huonotkin kokemukset on vahvistanu meitä!
Ps. Kuten Noora jo sano ei olla nähty perjantain jälkeen :( Kiitos mun korvatulehduksen ja sairasloman<3

Jotkut tapaa sanoa, että ensimmäinen postaus on aina vaikein.
Vaikka tää onkin ensimmäinen mun kirjoittama postaus, tässä blogissa siis.
Niin tää on oikeesti aika vaikeeta :o (Kiitos kuvien jotka ei suostu lisäytyyn tänne... murr.)



Meillä molemmilla on myös omatkin blogit joihin linkit tulee tässä:
Nooran blogi > http://thisismeandmylifeblog.blogspot.fi/
Meitsin (Saran) blogi > http://katariina-wwwrollercoastercom.blogspot.fi/


Nyt on mun aikani mennä muokkaileen ulkoasua & käydä tupakkitauolla ennenkun mulla räjähtää pää tän koneen kanssa:)  Toivottavasti mahdollisimman moni tykkää meidän yhteisestä blogista ja liittyy lukijaks! Sama pätee tottakai noihin meidän omiinkin blogeihin, joissa on vähän enemmän henkilökohtaisempia asioita kuin mitä täältä löytyy.

-Sara

no one will never understand how important this girl is to me!

Moipsis

Tehtiin parhaankaverin kanssa yhteinen blogi ja sovittiin että tehdään silleen että minä esittelen saran ja sara esittelee mut.
En tiedä mitä tästä tulee mutta toivottavasti hyvä ja että mahdollisimman moni kiinnostuu tästä Disaster duon blogista.


Eli siis.
Mun paraskaveri Sara on kaikin puolin mahtava ihminen hyvillä ja huonoilla puolillaan. Täydellinen mulle juuri tuollaisenaan.
Voisin oikeesti kirjottaa vaikka novellin Sarasta mutta mun pää tottakai lyö ihan tyhjää kun mun pitäs siitä kirjottaa. haha.
Sara on jossain määrin samanlainen ko mie, ollaan molemmat punapäitä ja kova äänisiä, voitte siis vaan kuvitella minkälaine meteli me saadaan kaksisteen aikaan. Mutta se osaa kuunnella jos sille avautuu ja se osaa antaa tosi hyviä neuvoja ongelmiin.
Luotettava henkilö, kerron sille kaiken musta ja mun ongelmista. Se osaa nauraa mokilleen mikä on ihana piirre sinänsä, vaikka sillä on joka päivä jokin huonosti, ei siis silleen huonosti se vaan kato aina teloo itteensä niin sillä on vähän väliä joku paikka kipeenä mistä se valittaa mutta musta se on aina niin kiva kuunella sen sohlailuista, joskus oon ite osa syyllinen siihen et miks sitä sattuu. Hupsista (:
Vietän Saran kanssa suurimman osan sen vapaa-ajasta.
Meidän juttuja ei juurikaa kukaan tajua, meillä kun noita inside juttuja löytyy ehkä vähän liikaakin.
Tällä hetkellä mulla on hirvee ikävä sitä koska en oo nähny Saraa ko viimeks perjantaina :c
Sara käy koulua Hervannan ammattikoulussa ja on kone ja metalli alalla, välillä se tuntuu viihtyvän sielä hyvin mut välillä se ei sit tunnu ollenkaa nappaavan.
Se tykkää autoista, mopoista sikspä senkaa on aina kiva liikkua kaikkialla ja kyyläillä kaikkia autoja kuola vana valuen suusta (ei nyt kirjaimellisesti.)

Joudutaan aina välillä mitä oudoimpii juttuihi mukaa mutta eipä siitä mitään haittaakaan ole ollu, yleensä se on aina sara jota pyydän joka paikkaan ja jonka kanssa meen joka paikkaan.
Joko se tutustuttaa mut joihinki sekopäihi tai sitten toistepäi, mutta näiden asioiden takia meillä on aivan mahtavia muistoja yhessä. Joskus meijän reissut ei kuitenkaan suju niinku suunniteltii joskus ne sujuu paremmin ku ajateltii, mut eipä se meijän menoo oo vieläkään hidastanu.
Saralla on 3 ihanaa kissaa Vili, Väino ja Viiru. Onhan se sara jo itessäänki aika kissa ;)
Sara on mun juoppo kaveri, se rakastaa kaljaa sikspä siihe ja tupakkaan sillä varmaan kuluukin eniten rahaa niin joo ja muhun kans.

Entiiä yhtään mitä kirjottaisin sarasta, tai tiedän mut en saa niitä sanoiks mun päässä.


Mutta kaikkein tärkein asia on että mä rakastan tätä muijaa enemmän ko mitään <3

Niin joo tämä ihana ystäväni kirjottaa blogia ihan yksikseenkin
http://katariina-wwwrollercoastercom.blogspot.fi/



-Honksu
XO